Jutun osa ½ on julkaistu aiemmin.
Paljon, paljon puhuttu sote-uudistus on käynnissä, ja isot rattaat pyörivät. Lakitasolla asiasta on päätetty, ja monenlaista on sekä tehty, että suunnitteilla. Millainen maailma meillä on edessämme? Millaista tulevaisuudenkuvaa tavoittelemme? Tämä teksti on koonti valtakunnallisista linjauksista, Satasoten alueellisista tavoitteista, sekä henkilökohtaisista toiveistani sosiaalityöntekijänä, äitinä ja satakuntalaisena. Matkustakaamme vuoteen 2026.
Vuonna 2026…
Satakunnassa toimii lämminhenkinen perhekeskus. Eri puolilla maakuntaa on perhekeskuksia, joissa yhdistyvät eri palvelut ja monien ammattilaisten osaaminen. Samassa keskuksessa (fyysisesti tai henkisesti) toimivat sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat, terveydenhoitajat, lääkärit, hammashoitajat ja -lääkärit, psykiatriset sairaanhoitajat, perheneuvojat, toiminta- ja puheterapeutit, perhetyöntekijät ja -ohjaajat, psykologit ja muut. Perhekeskukseen on aina helppo ja mukava tulla, ja sieltä perhe saa kaiken tarvitsemansa avun. Puheterapeuttia tai tarvittaessa muita palveluja voidaan käyttää myös etäpalveluna, jotta ne olisivat mahdollista yhä useammalle lapselle.
Lisäksi perheillä on käytössään sähköinen perhekeskus, virtuaalinen tapa saada tukea ja kohdata muita perheitä. Lasten lisäksi vanhemmat saavat tarvittaessa riittävästi tukea, esimerkiksi parisuhteen haasteisiin on tarjolla apua jo ennen, kun ristiriidoista tulee arkea haittaavia. Tarvittaessa aikuisten ja lasten palveluiden ammattilaiset tekevät aktiivista yhteistyötä perheen hyväksi.
Lastensuojelun, perhepalveluiden ja koulun tai varhaiskasvatuksen yhteistyö on kehittynyt ja ammattilaiset tekevät lasten asioissa aktiivista yhteistä työtä. Perhe ei koskaan ole vain porukka, jota pidetään ajantasalla muiden tekemisestä. Perhe ja lapsi ovat kaiken keskiössä ja kaikissa vaiheissa aktiivisesti mukana.
Satakunnassa, kuten kaikkialla Suomessa, jokaisella alle 25-vuotiaalla on mahdollisuus maksuttomaan ehkäisyyn. Maksuttomuus kattaa kaikenlaiset erilaiset välinevaihtoehdot.
Koska tavoitteena on ollut, ja on edelleen, laitoshoidon vähentäminen, kotihoidon sekä omais- ja perhehoidon palveluita, tukea ja resursseja on lisätty, ja niistä on tehty oikeasti varteenotettavia ratkaisuja ikääntyneille, vammaisille ja lapsiperheille. Kotihoidon ei tarvitse enää lähettää asiakasta sairaalakierrokselle sellaisten tilanteiden vuoksi, jotka voidaan hoitaa kotona liikkuvan lääkärin toimesta. Omais- ja perhehoitajien tukea on lisätty, heidän jaksamisensa on kohentunut ja heillä on mahdollisuus saada helposti ammattilaisilta apua ja neuvoja tarvittaessa. Kotisairaala toimii laajasti ja sillä on riittävästi resursseja kotona asuvien ja esimerkiksi saattohoidossa olevien tukemiseksi. Laitoshoitoa ei tietenkään ole tarkoitus kokonaan alasajaa, ja sen laatu on saatu paranemaan lisäämällä koulutusta, neuvontaa ja valvontaa. Lisäksi ikääntyneillä ja vammaisilla on valittavinaan muitakin vaihtoehtoja, kun koti tai laitoshoito, sillä erilaisten välimuotojen ja yhteisöasumisen valikoima on kasvanut, kukin voi tehdä itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja.
Ikääntyneiden riippuvuusongelmiin, erityisesti ongelmalliseen alkoholinkäyttöön, on kiinnitetty huomiota ja kasvusuuntainen käyrä on saatu kääntymään laskuun, tai ainakin tasoittumaan. Ikääntyneillä on vaihtoehtoja, päiviä ei tarvitse sen vuoksi enää täyttää tissuttelulla. Yksinäisyyttä, masennusta tai ahdistusta ei tarvitse turruttaa alkoholilla, sillä niihin on saatavilla muuta apua. Kun ikääntyneiden ongelmallinen alkoholinkäyttö vähenee, siitä johtuvat muut ongelmat, kuten kaatuilut ja lisäsairaudet, vähenevät samalla.
Ikääntyneiden lisäksi muidenkin ikäryhmien saatavilla on yhä enemmän ja vaikuttavammin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön keinoja: Koululaiset ja opiskelijat saavat keskustelutukea ennen kun murheista kehittyy häiriötasoinen ongelma, aikuiset saavat ohjausta alkoholinkäytön vähentämiseen osana muita sote-palveluja, nuorilla on tietoa nikotiinituotteiden aiheuttamista haitoista ja niistä vieroittautumiseksi on tukimuotoja valittavissa, alkoholikokeilun tekevä lapsi pääsee Valomerkki-keskusteluun ja hänen vanhempansa saavat ohjausta ja tukea tarvittaessa.
Päihdepalveluihin pääseminen on helpottunut, ja lainvastaiset ”karenssit” ja muut asiakkaiden asioiden etenemistä vaikeuttavat käytännöt ovat poistuneet. Päihderiippuvuus tai riskikäyttö otetaan puheeksi ja osataan tunnistaa aiempaa laajemmin erilaisten ammattilaisten toimesta. Yhä useampi ammattilainen osaa ohjata asiakkaan tarvittaessa päihdepalveluiden piiriin, ja päihderiippuvuuden luonne ymmärretään myös muissa sote-palveluissa. Ajatus siitä, että vaikka päihdeongelma on ongelma, ihminen ei ole ongelma, on vahvistunut. Korvaushoidon saatavuus ja käytännöt ovat maakunnassa yhtenäisiä ja siihen liittyvä stigma on vähentynyt.
Kuten muihinkin palveluihin, myös kuntoutuspalveluihin pääsee aiempaa pienemmällä vaivalla ja varhaisemmassa vaiheessa. Kuntoutus aloitetaan jo silloin, kun on vielä jotain (mielellään paljonkin) kuntoutettavaa. Jokaisella satakuntalaisella on mahdollisuus päästä kremppansa kanssa suoravastaanotolle (= ilman lähetettä) fysioterapeutille tai työkykykoordinaattorin luo miettimään oman työkyvyn parantamista. Kuntoutusta voi saada yksilöllisesti, ryhmätoimintona, livenä, etänä, diginä. Peruspalveluiden kuntoutusammattilainen (esim. suoravastaanottofysioterapeutti) voi konsultoida eli soittaa suoraan erityistason ammattilaiselle (esim. erikoislääkäri) ja kysyä neuvoa. Sosiaalista kuntoutusta on saatavilla monissa eri muodoissa heille, joiden työ- ja toimintakyky ei vielä riitä esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan. Kokonaisuudessaan eri ammattilaisten tietous kuntoutuksesta ja kuntoutuspalveluista on lisääntynyt, ja kuntoutuksen mahdollisuuksia osataan ehdottaa asiakkaalle aiempaa paremmin.
Kokonaisuudessaan kaikenikäisille on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja: Palveluita voi saada kasvokkain, etänä, diginä, toimistolla, kotona tai muualla. Monien palveluiden kynnys on niin matala, että palveluiden piiriin on oikeasti helppo mennä ajoissa.
Miten tämä kaikki tehdään?
Tavoitteita, toiveita ja tekemistä on valtavasti. Eikä tekeminen lopu, vaikka kaikki ylläoleva toteutuisi. Eteemme tulee edelleen uusia ilmiöitä ja haasteita, joihin pitää pystyä vastaamaan. Palveluiden pitää koittaa pysyä mukana ihmisten tarpeiden ja tilanteiden muuttuessa.
Voi hyvin olla, että kaikkia tavoitteita ei ole vielä 2026 saavutettu. Niitä kohti tulee kuitenkin aktiivisesti ja sinnikkäästi pyrkiä, jotta maailma ja Satakunta olisi parempi paikka meille kaikille.
Tällä hetkellä iso kuva siis on, että sote-uudistusta on tehty kahden suuren hankkeen, Rakenneuudistushankkeen ja Tulevaisuuden sote-keskushankkeen, toimesta. Tulevaisuuden sote-keskushanke vastaa nimestään huolimatta paljon fyysisiä sote-keskuksia laajemmin sote-palveluiden kehittämisestä. Hanke kattaa itseasiassa kokonaan sote-palveluiden kehittämisen. Alueet ovat juuri jättäneet Sosiaali- ja terveysministeriölle jatkorahoitushakemuksensa Tulevaisuuden sote-keskuksen ja sote-palveluiden kehittämiseksi. Tällä rahalla sote-palveluita parannellaan ainakin vuoden 2023 loppuun asti. Jos Satakunta saa hakemansa rahasumman, valtiolta tulee alueelle 6 miljoonaa euroa sote-asioihin. Isoja rahoja ja asioita siis.
Vuonna 2021 Satakunta on Suomen 7. suurin maakunta. Kun hyvinvointialue aloittaa toimintansa 1.1.2023, se yhdistää alueen 16 kunnan ja noin 215 000 asukkaan sote-palvelut yhden järjestäjän, Satakunnan hyvinvointialueen, alle. Satasote-nimellä kulkeva uudistus yhdistää alueelta kahden julkisen sote-palvelutuottajan sekä tuhansien yksityisten ja järjestöpuolen toimijoiden palvelut yhteen. Kyseessä on valtava uudistus, joka tulee valmistella huolella, innolla ja intohimollakin.
”Se vaikuttaa aina mahdottomalta ennen kuin se on tehty.”
Nelson Mandela (1918-2013)
Minka Leino-Holm
Kirjoittaja on äiti, sosiaalityöntekijä ja Porin perusturvalautakunnan varapuheenjohtaja, jonka työaika kuluu pitkälti sote-uudistuksen parissa.