Paljon, paljon puhuttu sote-uudistus on käynnissä, ja isot rattaat pyörivät. Lakitasolla asiasta on päätetty, ja monenlaista on sekä tehty, että suunnitteilla. Millainen maailma meillä on edessämme? Millaista tulevaisuudenkuvaa tavoittelemme? Tämä teksti on koonti valtakunnallisista linjauksista, Satasoten alueellisista tavoitteista, sekä henkilökohtaisista toiveistani sosiaalityöntekijänä, äitinä ja satakuntalaisena.
Matkustakaamme vuoteen 2026. Kesät ovat kuumempia, syksyt sateisempia. Yhä useampi liikkuu paikasta toiseen sähköllä tai kaasulla. Monilla meistä on kodissamme etäohjattava lämmitys- ja lukitusjärjestelmä. Lihankulutus on harkitumpaa ja kasvisruokaversiot entistä yleisempiä. Etätyö on osa normaalia työelämää, samoin osa-aika- ja freelancer-työ. Sote-palveluiden osalta moni asia on parantunut. Osaajapula on hankala, mutta sen ratkaisemiseksi on keksitty joitakin ratkaisuja, muun muassa työperäistä maahanmuuttoa on lisätty. Satakunta on elinvoimainen maakunta.
Vuonna 2026…
Laki määrää, että asukkaan on saatava terveydenhuollosta kiireetöntä hoitoa seitsemän vuorokauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista, ja tämä toteutuu varsin hyvin. Toimintaa on järkevöitetty ja katsottu tarkasti, kuka ammattilainen on milloinkin paras osaaja vastaamaan asiakkaan tarpeeseen. Sairaanhoitaja voi auttaa alkuun tai hoitaa monenlaisia tilanteita, jolloin lääkärille jää aikaa keskittyä hänen osaamistaan oikeasti vaativiin tilanteisiin.
Suun terveydenhuollon palveluihin on päästävä kolmen kuukauden sisään yhteydenotosta. Tämän toteuttaminen ei ole ollut helppoa, mutta siinä on onnistuttu, sillä käyttöön on otettu Kerralla kuntoon -malli, ja käytössä on erilaisia liikkuvia ja etäpalveluita. Isojen hammasremonttien tarvitsijoiden määrä on laskussa, sillä ennaltaehkäisyyn on panostettu, tietoa jaetaan yhä laajemmin ja neuvontaa on saatavilla esimerkiksi pop up -pisteiltä.
Sosiaalihuollon palveluita tarvitsevien tulee lain mukaan saada tarpeensa ammattilaisen arviointiin viipymättä. Ihmisten asiat eivät ole enää niin usein niin pahasti kriisissä heidän ottaessa ensimmäistä kertaa yhteyttä sosiaalihuoltoon, sillä ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita on aiempaa enemmän tarjolla ja tarvitsijat ohjataan sosiaalihuoltoon aiempaa aiemmassa vaiheessa. Sosiaalipalveluissa on varauduttu kiireellisiin tilanteisiin ja kriiseihin aiempaa paremmin.
Kaikenikäisille on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja: Palveluita voi saada kasvokkain, etänä, diginä, toimistolla, kotona tai muualla. Monien palveluiden kynnys on niin matala, että palveluiden piiriin on oikeasti helppo mennä ajoissa. Omaolo.fi -sivuston ja muiden digipalveluiden kautta voi tehdä oire- tai palveluarvioita ja saada suoraan yhteyden ammattilaiseen. Monenlaisissa asioissa voi soittaa numeroon 116117, missä neuvotaan ja ohjataan asia tarvittaessa oikealle ammattilaiselle.
Ammattilaisten tekemät kirjaukset ovat laadukkaita ja yhdenmukaisia. Toki kirjauksissa näkyy edelleen ihmisen kädenjälki, mutta kaikki olennaiset asiat ovat ylhäällä, ja sävy on kunnioittava. Kukin voi lukea kaikki itseä koskevat kirjaukset Kanta.fi -palvelusta.
Satakunnassa toimii vireä sote-keskusten verkosto. Sote-keskuksesta asukas saa sujuvasti kaikki tarvitsemansa sote-palvelut ilman turhia pomppuja, ylimääräisiä lähetteitä ja päällekkäistä värkkäämistä. ”Sosiaali” ja ”terveys” toimivat rinnakkain, toisiaan tukien. Yhä harvemmalla asukkaalla on kasautuneita, laajoja sote-ongelmia sillä systeemi toimii ja apua saa ajoissa. Satakuntalaisilla on esimerkiksi mahdollisuus elintapavalmennukseen hyvissä ajoin ennen, kun elintapoja muokkaamalla korjattavissa olevia lisäsairauksia puhkeaa. Lisäksi yhä useampi ammattilainen osaa tunnistaa, kun asiakkaan tilanteessa on hänen työkykyään uhkaavia asioita, ja tarttua näihin.
Ajatus siitä, että rakenteisiin ja itsestäänselvyyksiin on mahdollista vaikuttaa, on vallannut sekä ammattilaisten että asukkaiden mielet. Rakenteellinen työ on osa arkea, havaintoja uskalletaan nostaa esille, epäkohtia halutaan korjata. Asukkaiden, ammattilaisten ja kokemustoimijoiden sana painaa, ja sillä on vaikutusta päätöksenteossa.
Ajatus siitä, että jokaisella on jotain annettavaa ja paikkansa, on vahva. Ihmisessä nähdään ongelmien, kremppojen ja vaikeuksien sijasta päällimmäisenä hänen vahvuutensa ja jäljellä oleva työ- tai toimintakykynsä, ja näitä lähdetään vahvistamaan. Sairauksiin ja sosiaalisiin ongelmiin tottakai myös tartutaan, mutta niiden ei nähdä määrittelevän koko ihmisen elämää tai arvoa.
Koska iso (suurin) osa asukkaista tarvitsee sekä hyvinvointialueelle siirtyneitä, että kuntiin jääviä palveluja, on näiden kahden tahon yhteistyö erittäin tärkeää. Hyvinvointialueen ja kuntien tulee sopia, miten erilaisten asiakasryhmien asioita hoidetaan, kuka vastaa mistäkin ja missä kohdin tehdään yhdessä. Aivan erityisen tärkeää tämä yhteistyön sujuvuus on silloin, kun puhutaan niistä ihmisistä, jotka eivät itse voi huolehtia, että heidän asiansa tulee hyvin hoidettua. Esimerkiksi asunnottomat, maahanmuuttajat, kotoutujat ja pakolaiset, moni- tai pitkäaikaissairaat, monenlaisia palveluja tarvitsevat ja muusta syystä erityisen tuen tarpeessa olevat ihmiset ovat usein ammattilaisten ja järjestelmän armoilla. Vuonna 2026 on olemassa selkeitä palvelupolkuja, missä hyvinvointialueen ja kuntien yhteisestä toiminnasta on sovittu.
Väkivaltatyöhön on toimivat rakenteet, ja sekä uhrien että tekijöiden tukemiseksi on saatavilla matalan kynnyksen palveluja. Muun muassa nuorten tekemiä rikoksia ja lähisuhdeväkivaltatilanteita selvittää niihin perehtyneet ammattilaiset Ankkuri-tiimeissä eri puolilla maakuntaa.
Kokemuksen tuoma asiantuntijuus tunnistetaan ja tunnustetaan yhtenä tärkeänä tiedon muotona. Kokemusasiantuntijat saavat koulutusta, valmennusta ja tukea, jotta heillä on mahdollisuus hyödyntää itse kokemaansa esimerkiksi palveluiden kehittämisessä, suunnittelussa ja arvioimisessa, tai päätöksenteossa. Koulutettuja kokemusasiantuntijoita on monenlaisilta aloilta, hyvin erilaiset elämänkokemukset ovat käännettävissä tiedoksi ja voimavaraksi.
Eri-ikäisten sosiaalityö on kehittynyt, sosiaalityö näkyy yhä useammassa paikassa, ja se kuuluu kaikille. Sosiaalityön monet mahdollisuudet on tunnistettu, ja sosiaalityöntekijän neuvoja tai tukea saa aiempaa helpommin. Sosiaalityö ei ole asukkaille peikko, vaan mahdollistaja. Erilaiset sosiaalityön muodot ovat kasvussa, esimerkiksi yhteisöjä voimauttava yhteisösosiaalityö on vahvaa. Yhteisösosiaalityö on esimerkiksi sitä, että sosiaalialan ammattilainen mahdollistaa ja tukee jonkun ihmisryhmän tai asuinalueen asukkaiden yhteisöllistä toimintaa. Koko maakunnassa toimii 24/7 sosiaalipäivystys, jossa alan rautaiset ammattilaiset ratkovat asukkaiden ja muiden ammattilaisten päivystyksellisiä sosiaalisia ongelmatilanteita.
Tavoitteita ja toiveita
Sellaista on sitten vuonna 2026. Ja silloinkin edelleen kehittämistä ja parannettavaa, tehostettavaa ja järkeistettävää riittää, sillä kokoajan maailmanmeno tuo eteemme uusia ilmiöitä ja haasteita, joihin pitää pystyä vastaamaan. Ihmisten tilanteet ja tarpeet muuttuvat, ja niin tulee muuttua palveluidenkin.
Kuten varmasti kaikki ymmärrämme, yllä oleva ei välttämättä ole vielä täysin maalissa vuonna 2026. Voi olla, että kaikkia tavoitteita ei ole vielä silloin saavutettu, mutta uskon todella, että monia on. Mutta tavoitteita, toiveita ja unelmia pitää olla, jotta on jotain mitä kohtia pyrkiä.
”Jos sun edessä on muuri, ni se on siin et ois jotai mitä kiivetä
Jos se on liian suuri, ni se on siks et ois jotain mistä vielä voit haaveilla.”
(Mikael Gabriel, Muuri)
Minka Leino Holm
Kirjoittaja on äiti ja sosiaalityöntekijä, jonka työaika kuluu pitkälti sote-uudistuksen parissa. Hän toimii Porin perusturvalautakunnan vihreänä jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Juttu jatkuu osalla 2/2, jossa käsitellään lasten, nuorten ja perheiden, ikääntyneiden sekä kuntoutuksen ja päihdepalveluiden tulevaisuutta Satakunnassa. Kirjoittaja on äiti ja sosiaalityöntekijä, jonka työaika kuluu pitkälti sote-uudistuksen parissa.